Minun on todella helppo myöntää: OLEN IHAN HELVETIN KATKERA.

Minusta tuntuu, että elämälläni ei juurikaan ole mitään merkitystä. Koen, että sen pienen merkityksellisen hipun kumittaminen elämästäni on toden teolla edistynyt ja pelkään sitä päivää kun sekin hippu häviää. Tunnen olevani TÄYSIN väärinymmärretty ja lyttyyn lyöty. En keksi enää kauhean montaa asiaa miksi pitäisi jaksaa taistella oman näkemyksen puolesta.

Ei tämä tunne johdu vain ja ainoastaan erosta. On elämässäni monta muutakin asiaa ja näiden kaikkien asioiden yhteissumma saa minut juuri nyt taipumaan aika alas.