Päiviä, viikkoja ja kuukausia on hujahtanut ohi useita ja useita. Paljon on myös tapahtunut ja yhtäkkiä olen taas uudessa tilanteessa. Olen koko eron ajan kokenut uivani valtavassa valtameressä, joka on pohjattoman syvä, pelkkää ulappaa ja usein myös täyden ukkosmyrskyn vallassa. Useimmiten olen kokenut hukkuvani ja räpiköiväni viimeisillä voimilla juuri ja juuri pää pinnalla. Harvoina tyyninä hetkinä olen kokenut olevani myrskyn silmässä lepäämässä, tulemassa myrskystä ja menossa uuteen myrskyyn.
Nyt seison tukevasti valtameren pohjalla ja kaikki vesi on paennut valtamerestä pois. Kalat pomppivat henkihieverissä vierelläni ja pohjasta alkaa paljastumaan roskaa ja törkyä, pois heitettyä tavaraa ja haaksirikkoutuneita laivoja. Olen taas uuden edessä.
Keskikesällä paljastui vakavia ja ennenkuulumattomia asioita x:n kotoa. Asioiden laajuus ja totuuden taso on entisestään syventynyt ja x:n tapa kiistää ja kieltää kaikki on myös syventynyt. Tapahtumia, asioita ja lapsen tilannetta on koko tämän syksyn ajan selvitetty yhden jos toisenkin henkilön toimesta. Oikeudessa on käyty moneen kertaan ja aina välillä on palattu myös sovittelijan pakeille. Lapsen etua on x:n toimesta tallottu valtataistelun highwayllä siihen malliin, että heikkohermoisia heikottaa.
Viimeviikkoina x on joutunut vihonviimeiseen pimeään nurkkaan. Moni totuus on paljastunut ja tullut erittäin ilmeiseksi ja juuri kukaan ei enää todellisuudessa usko x:n valheellisia vakuutteluja asioiden toisenlaisesta ilmiasusta.
Niinpä x teki omatoimisesti ratkaisunsa. Hän halusi ostaa itsensä kokonaan vapaaksi ja tarjosi elatusavun kertasuorituksena ja vastineeksi yksinhuollon minulle. Lisäksi hän ilmoitti yksiselitteisesti, että hänen osaltaan tapaamiset on toistaiseksi peruttu. Piste.
Asiahan on sillä selvä. Ketään ei voi pakottaa tapaamaan ketään toista, ei lasta eikä aikuista. Jos aikuinen tekee päätöksen, että hän ei halua nähdä eikä kuulla jostakin toisesta ihmisestä mitään, niin asia on harvinaisen selvä. Surullista, valitettavaa ja raukkamaista. Itsekästä minä-minä ihmisen toimintaa.
Mutta kun minä ajattelen itsekkäästi lasta ja itsenäni, niin meidän on helpompi hengittää. Nyt jää pois ainakin joksikin aikaa kaikki pelot, manipulointi, uhkailu, aivopesu, väkivallan uhka, erilaiset epäloogiset tiukat säännöt ja rajoitukset ja uudet aikuiset ihmiset vaatimuksineen, kaksi kotia. Ja ehkä vielä paljon muutakin, josta en edes tiedä mitään.
Siellä, vihonviimeisessä pimeässä nurkassa x:llä on nyt lienee hyvä olla itsensä kanssa. Hänen elämästään on näiden vajaan kahden vuoden aikana poistunut ainakin avioliitto, vaimo, vaimon tulot, lapsi, itse rakennettu omakotitalo, uusi rakkaus, ”perheauto” ja isohko summa rahaa. Se, mitä psyykkisellä tasolla hänelle on tapahtunut on lienee vielä dramaattisempaa. Ja luojan kiitos siitä minulla ei ole syvempää tietoa. Minun on pakko sanoa, että en ole kovinkaan pahoillaan x:n elämästä poistuneista asioista. Päinvastoin, kun hänen kulissinsa alkaa romuttua niin minun itsetunto nousee samassa suhteessa. Minun ja lapsen elämä suuntautuu nyt ihan eri suuntaan ja paljon vahvemmalla pohjalla. Ihminen on toiselle susi, niinhän se menee. Minullakin on oikeus olla susi eikä pelkkä lammas määkimässä surkean näköisenä.